Todellakin vuosi vuodelta enemmän ja enemmän olen nauttinut talvesta, eli ajasta jolloin ilman kosteus ja sää ovat muutenkin sitä samaa, mitä kesällä Suomessa paitsi että aurinkoa on meillä enemmän ja sateita vähemmän. Kovin kylmää ei ole tänä vuonna ollut, mitä nyt pari yötä, jolloin on menty jopa kymmeneen plus-asteeseen. Iltapäivisin kuitenkin ylitetään lähes aina 25 astetta.

Uutta juoksutarhaa Misulle

loitinkohan minä tuon projektin huhti- vai toukokuussa. Taisi olla toukokuuta. Vielä sekään ei ole valmis, eli ei kovin hyvältä näytä, mutta toimintakuntoinen. Nuo puuristikot tuli leikattua kiireessä vähän miten sattuu. Ne onkin tarkoitus korvata tukevalla verkolla.

Kovin paljoa Misu ei edes välitä tuosta tarhasta vaan viettää aikansa mieluummin etupihalla. Tässäkin muuten aiemmin oli maan tasalla oleva juoksutarha, mutta  purin pois. Tässä siitä parin vuoden takainen kuva. Misu tykkäsikin siitä tarhasta enemmän kuin nykyisestä.

Tuosta uudemmasta yläkuvasta näkyykin kuinka alakuvaan verrattuna tuo nurkan takana oleva alue on sittemmin laajennettu ja katettu. Yläkuvassa ihan oikealla aidan vierustalla näkyy syötäviä kasveja: kairapalmu (pandanus) ja katuk (sauropus androgynus). Kairapalmu on malesialaista lajiketta, jonka lehtiä käytetään riisin ja viljan mausteena. Se antaa niille aromaattisen, jasmiiniriisimäisen tuoksun.

Sauropus sen sijaan on enemmänkin vihannes eli sen lehtiä ja nuoria versoja voi syödä. Se tekee myös marjoja, joita niitäkin toki voisi syödä, mutta ne eivät maistu hyvälle ja lisäksi niiden sisällä on isoja kovia siemeniä. Lehdet sen sijaan ovat maukkaita. Erään artikkelin mukaan ne maistuvat tuoreelle sokeriherneelle. Lehdissä on runsaasti proteiinia (jopa 50%), kalsiumia ja tietysti vitamiineja ja hivenaineita. Niissä on myös papaveriinia, joka on yksi oopiumin ainesosista, joten raakana niitä ei saa syödä liikaa. Kuumennettaessa papaveriini kuitenkin häviää.

Katuk kasvaa parimetriseksi eikä se ole kovin tarkka maan laadusta, joten ajattelin kasvattaa siitä pensasaitaa ydessä muiden aidaksi sopivien pensaiden kuten murraijan kanssa.

Ja lisää puutarhan kasveja

Centella asiatica eli Gotu Kola on sekä meillä Pohjois-Australiassa että myös Intiassa ja muissa Eteläisen Aasian maissa yleinen kasvi. Meillä sitä pidetään lähinnä rikkaruohona, mutta muualla se on syötävä kasvi. Sitä kasvaa runsaasti meidän pihallamme, joten saatuani eräältä thai-naiselta vinkin sen ravintoarvoista, aloin käyttämään sitä. Thaimaassa kasvista tehdään juomaa, joka auttaa kuulemma mm. sietämään kuumuutta. Lähteissä puhutaan, että se on adaptogeeninen eli edistää lisämunuaisten toimintaa ja täten lisää stressin sietokykyä. Kasvin sanotaan olevan hyvin ravintorikas, sisältävän runsaasti vitamiineja ja mineraaleja. Maultaan kasvi on kitkerähkö, joten makua pitää pehmentää esim. limetillä.

Tässä niitä kasvaa etuoven vieressä mandala-puutarhassa eli kivikossa, joka ympäröi neljää noin metrin levyistä regnasta. Ne renkaat vain ovat jo kasvien alla piilossa. Centellaa kasvaa siis joka paikassa, ja sen seassa takavasemmalla aloe veraa (jonka sisustaa voi syödä), rukolaa oikealla, sekä taustalla bataattia, jonka nuoret lehdet ovat syötäviä, nuo vaaleamman vihreät takaoikealla.

Ja tuosta paikasta oikealla eli kadulle päin on Nancyn yrttitarha, josa voi poimia kouraan kaikenlaista keittiöön vietäväksi. Tännekin asti näkyvät ainakin kurkut. Kehäkukkia kasvaa yrttien välissä luontaisina tuholaisten torjujjina. Mitään myrkkyjä me emme käytä. 

Ja tässä niitä erilaisia lehtivihanneksia. Spartacus-kissa mielellään viettää aikaansa omassa puutarhassa päivisin ja öisin kadulla.

Tässä kuvassa kuluvan vuoden helmikuulta ovat meidän silloiset kolme ankkaamme: vasemmalla elvis (khaki campbell-rotuinen), takana Trudi, Woodstockista pari vuotta sitten tuotu myskisorsa, ja edustalla Mavis, myskisorsa niinikään, hankittu Woodstockista vuonna 2004 Elviksen seuralaiseksi.  Noista kolmesta meillä on enää yksi jäljellä. Elvishän joutui käärmeen syömäksi huhtikuussa. Noin kuukauden kuluttua siitä Trudi kuoli tavalla, joka näytti luonnolliselta eli päivän aikana heikkeni ja sitten iltayöstä olikin kylmä ja kuollut. Minä olin kaivanut jo valmiiksi kuopan banaanikasvin juurelle lähelle ankkalammikkoa, ja sinne kävimme hautaamassa Trudin heti tuoreeltaan.

Nyt meillä ovat jäljellä Mavis-ankka ja hänen kolme poikastaan (kuvassa yllä).  Niiden isä Elvis oli hyvin kovakourainen kanoja kohtaan niin, että ankat piti pitää erillään kanoista. Hänen poikansa Sulo taas ei yritä lisääntyä kanojen kanssa eikä muutenkaan ole aggressiivinen, joten nyt voivat kanat ja ankat olla samassa aitauksessa lammikon ympärillä, ison mangopuun alla banaanien siimeksessä.

Tuon vihreän harson alla siis on se lammikko, jota tässä näkyy vain vähän. Harso on sitä varten, etteivät mangot ja mangopuun tai muiden ympäristön puiden  lehdet putoaisi suoraan lamikkoon.

Kanat pääsevät halutessaan pois aitauksesta ja voivat kulkea melkein kaikkialla pihalla, paitsi etupihan vihannesmaalla. Kanat meillä ovatkin säästyneet käärmeiltä ja muilta onnettomuukislta. Meillä on edelleen ne samat neljä kanaa, jotka hankittiin pari vuotta sitten.

Noista ankkalammikkokuvista näkyy, miten olen kärrännyt runsaasti maata aidan vierustalle ja yritän kasvattaa sinne viidakkoa. Isoa mangopuuta, jonka runko kasvaa naapurin puolella, olen harventanut niin, etteivät oksat varjosta istuttamia pensaita.  Ylempänä kuvassa Sulon pyrstön takana näkyy myös kookospalmun taimi, joka on lähtenyt kasvamaan maahan haudatusta pähkinästä. Tuon paikan lähistöltähän kaatui  iso kookospalmu edellisenä sadekautena. Ja tontin toisella takakulmalla (kuvassa alla oikealla) oli myös valtava kookospalmu, joka kaadettiin viime viime vuonna pelosta, ettei se enää kestäisi tulevaa sadekautta.

Tässä kuva taka-aidan vierustaltalta kesäkuun alussa, ja alla sitten juhannuksen aikohin.

Eli edelleen vain kaivetaan pihan keskiosaa matalammaksi ja korotetaan laitoja. Oikealla ylhäällä näkyy niinikään entinen kookospalmu. Naapuri on harventanut palmustoa niin, että talojemme välillä on nyt näköyhteys. Sen asian korjaamiseksi olen ensin poistanut passionhedelmäköynnökset aidan edustalta, jotta aidan vierustalle pääsisi valoa, ja sen jälkeen korottanut aidan edustaa savella ja mullalla sekä istuttanut puita ja pensaita.

Siellä kasvaa nyt bambua (ei näy kuvassa), teepuuta (vas.), etualalla vähän aloe veraa, murraijaa ja sitten tuota kaunislehtistä pensasta, jonka nimeä en tiedä. 

Sitten uutta kookospalmua, kairapalmua (malesialainen versio, jonka lehtiä käytetään mausteena, Pandanus nimeltään). Ja sitten on Brunfelsia Blatifolia, joka lienee suomeksi tohtorinkukka.

Tässä lähempi kuva Murraijasta (Murraya Paniculata), joka on täällä luonnonvarainen, nopeakasvuinen pensas. Sopii mainiosti pensasaidaksi. 

Ja tässä taas kuva siitä, miten kaivuu on edelleenkin vaiheessaan, vaikka tonneittain maata on siirretty sivuun. Kaivuria on paikalle hankala tuoda, eikä  selkä toisaalta kestä kovin pitkiä kaivuurupeamiakaan, joten mennään edelleen hiljakseen. Savea pitää pehmittää kastelemalla ennen kaivamista. Sitä voisi hajoittaa myös levittämällä sen pinnalle kipsiä, mutta maisemointiin on kova savi parempaa.

Etupihakin on mullin mallin. Kadun puoleisen aidan vierustalla toki kasvaa kaikenlaista, ja sieltä joukusta joku sitten yllättää pukkaamalla kukkaa, niin kuin tämä keltainen ihmeköynnös (Bougainvillea). Sitä on täällä enimmäkseen violettina versiona, mutta meillä on myös tämä keltainen ja sitten lohenpunainen. Huonosti ovat kuitenkin tähän mennessä kukkineet ja kasvaneetkin. Tänä vuonna tosin on menty parempaa päin siinä suhteessa. 

Nancyn kaupan kurpitsasta ottamista siemenistä istuttama kurpitsa on lähtenyt hyvin kasvamaan. Tämä on se vihreäkuorinen, oranssisisustainen versio.

Lisää joogaa

Aiemmin esittelin videolla joogaliikkeitä, joita käymme tekemässä paikallisessa joogakoulussa. Silloin harmittelin, ettei heillä ole videota netissä. No nyt on. Huhtikuussa he tekivät dvd:n ja sittemmin panivat näytteen myös youtubeen. Siinä esiintyy opettajamme James. Hänen puhetapansa muuten ei (onneksi) ole paikallinen, vaan siinä kuuluu hänen USA:lainen ja uusiseelantilainen taustansa. Jos video ei näy alla, niin sen saa näkyviin tästä

< Toukokuu | Koko kesäkuu | Heinäkuu >

Ilmaista Rahaa

Alkuvuodesta, taisi olla maaliskuuta, Kevin Ruddin työväenpuolueen hallitus ilmoitti taistelevansa talouskriisiä vastaan antamalla kansalaisille käteistä rahaa kulutettavaksi. Vanha kikka miellyttää äänestäjiä on antaa heille takaisin osa niistä rahoista, jotka he ovat veroina maksaneet. Esimerkiksi Singaporen hallitus käyttää sitä usein ennen vaaleja. No, nyt ei ole ihan heti vaaleja tulossa, mutta ennusteiden mukaan vaikeat ajat kuitenkin. Rahat sitten tulivat meille tilille huhtikuun lopussa. Oltiin kuulemma ensimmäisten joukossa, jotka ne saivat. Noin 500 euroa vastaava summa maksettiin kaikille viime vuoden veroilmoituksensa tehneille, joiden tulot jäivät alle  tietyn summan. Ne, eläkeläiset ja työttömät, jotka eivät nyt saaneet mitään, olivat jo joulukuussa saaneet puolitoista kertaa tuon summan.

Syksy ei ole synkkä

Syksy tarkoittaa sitä, että on kylmempi ja kuivempi, Ei tarivta enää ilmastointikoneita, ei edes katossa pyörivää potkuria viilentämään makuuhuoneen ilmaa nukkumakelpoiseksi. Tätä kirjoittaessa aamulla viiden jälkeen on lämpötila 21 astetta. Aurinko ei ole vielä noussut, mutta alkaa tulemaan jo valoisaa. Yöllä on taas satanut. Niin kuin on sadellut aika tasaisesti vapusta lähtien. Sitä ennenkin oli vain reilun viikon tauko pääsiäissateiden jälkeen. Moinen satelu ei ole kovinkaan tyypillistä toukokuulle. Pitäisi olla muutenkin kuivempaa jo nyt eikä pelkästään ilman kosteuden puolesta.

Tässä muutama kuva kaupunkiliikenteestä. Minun ei onneksi mopoineni tarvitse ihan keskustassa ajella.  Alla tuo oikealla näkyvä talo vähän lähempää. Ei, ei siellä ole minun työpaikkani. Muuten vain tuli sitä kuvattua kännykkäkameralla liikennevaloissa seistessä.

Alla sitten kuva kotoa, talomme edestä, punaisen porttimme luota. Palmupuu tuottaa punaisia marjoja, joista kultatöyhtökakadut kovasti pitävät.  Niistä samoista marjoista pitää myös Sumi-koira. Sanovat, että niissä on jotakin huumaavaa ainetta.

Kasvisruokaa

Tuli eräs lauantai-ilta käytyä ihan ihmisten ilmoilla. Se oli toukokuun yhdeksäs eli Timon päivä kun oli myös buddhalaisten Vesak-juhla. Nancy piipahti siellä kahden entisen naapurinrouvan seurana. Minut hän pudotti mennessään paikallisen kasinon eteen. Astuin sisälle ja kävelin luentosaliin, jossa oli alkamassa luentotilaisuus. Tohtori (siis lääketieteen) Michael Klaper oli saapunut ihan Amerikasta saakka pitämään luentoa kasvisruokavaliosta, tarkemmin sanoen täysin kasvispohjaisesta sellaisesta eli vegaanisesta.   

Yllätyin aika tavalla kun astuin saliin ja näin siellä liki sata kuulijaa. Luulin tuollaisen aiheen täällä vetävän vain kymmenkunta. Parituntisessa luento- ja kyselytilaisuudessa ei tullut esille mitään minulle kovin uutta tietoa, mutta toki muutama hyödyllinen vinkki. Valtaosan ajasta tohtori kyllä käytti vegaanisen ruokavlion puolustelemiseen terveyssyistä ja vielä enemmän ekologisista syistä. Hän kertoi, että lihantuotanto kuluttaa niin paljon maailman vesivaroja, että kasvissyöjänä voisin pitää suihkua päällä 24 tuntia vuorokaudessa enkä siltikään ylltäisi vedenkulutuksessa lähellekään pihvinpurijan aiheuttamaa kulutusta. Välillä aika raflaavia, ei ehkä täysin tieteellisesti perusteltuja väitteitä sielä tuli muitakin: ja vihjaus siihen suuntaan, että kasvisruokavalio jotenkin automaattisesti palauttaisi ihmisen normaalipainoon. Omalta kohdaltani tiedän, ettei näin ole, vaan kyllä pelkillä rehuillakin voi lihoa vaikka kuinka. Niinhän ne lehmätkin tekevät, ja norsukin on päässyt mittoihinsa pelkillä ruohoilla, kasvien lehdillä ja hedelmillä. Paistamiseen tohtori suositteli kookosöljyä ja neuvoi tekemään sen oikein: öljy nopeasti kuumalle pannulle ja paistettavat heti perään ja sitten pikapoiston jälkeen pois. Ei saa päästää öljyä savuamaan. Minulle ihan hyödyllinen neuvo se. Minä olen aika onneton paistinpannun käyttäjänä.

Muuten äitienpäiväviikonloppu sujui molemmilta puutarhatöitä tehden tuossa puolisateisessa ja mukavan viileässä säässä. Juuri ennen sateiden alkua olin tilannut paikalliselta taimitarhalta neljä kuutiometriä parasta mahdollista multaa (hinnaltaan n. 33 euroa kuutio). Siinä on hienon hiekan lisäksi hyvälaatuista kompostia, mm. teepuusta. Sitä tulee ostettua pari kuormaa vuodessa sen lisäksi että tuotetaan toinen mokoma tavallista palmupuumultaa ja haketta. Kaikkia noita on tullut sekoitettua suuri määriä punaisen savimaamme joukkoon.

Nancy on istutellut runsaasti yrttejä ja muita keittiökasveja etupihalle. Niistä laitan kuvia myöhemmin.

Mutta laitanpa vaihteeksi muutaman ruokakuvan. Niin, se tohtori sanoi kyllä, että syömisen pitäisi olla pelkästään ruumiin ravitsemusta eikä mitään viihdettä ja hauskanpitoa. No, minulle sekä syöminen että ruuanlaitto, uusien ruoka-aineiden sekä tuotteiden etsiminen ja kokeilu, ovat suurta hupia ja nautintoa. Kerronpa siis, mitä olen viime aikoina syönyt.

Turkinpippureita ei ole kuvattuna, mutta niitä ostin irtotavarana eräästä paikallsisesta karkkikaupasta nimeltään British Lolly Shop (Englantilainen karkkikauppa). Siellä oli myös hollantilaisia "merkkareita" eli jotain sellaista, mitä 1970-luvun merirosvorahat muistaakseni olivat.  Onneksi tuo kauppa on kauakan keskustassa eikä naapurissa. Jos se olisi minkään päivittäisen matkani varrella, tulisikin vaikeuksia olla pysähtymättä sen kohdalle. Minusta kun salmiakin syöntiin kuuluu se, että sitä otetaan paljon kerralla suuhun ja lopetetaan vasta kun pussi on tyhjä!

Olen kait muistanut kertoa, että minulla ei ole keliakiaa toisin kuin miltä  pari vuotta sitten näytti. Silloin oli selittämättömiä ruuansulatusongelmia. Nyt ne ongelmat ovat lähes tyystin poissa. Ruisleipääkin pystyn syömään lähes päivittäin. Normaali leipäni on ryvita-näkkileipä, mutta välillä tulee ostettua muitakin, kuten näitä saksalaisia ja hollantilaisia kestopakattuja täysjyväruisleipiä, pumpernikkeleitä ja muita.

Ja sitten vähän muita ostoksia. Aasia-kaupassa käydään liki viikottain ja sieltä on peräisin suurin osa kuivaruuista. Ostelen paljon eriliais palkokasveja, herneitä ja papuja. Liottelen niitä ja valmistan intialaisittain. Käytän paljon valmiita mausteseoksia, mutta myös sekoittelen itse. Vasemmalla näkee jauhettu anista ja oikealla Ryvita-paketin vieressä Mustaa kuminaa (Black Jeera,  Bunium persicum). Jossain siinä lähettyvillä on myös sinapinsiemeniä sekä sarviapilan siemeniä ja kuivattuja lehtiä. Valkosipulia tietysti ja inkivääriä vielä ja asafoetidaa jauheena.

Aika voimakkaassa intialaistyyppisessa maustesokessa marinoin noita soijapapanoita (TVP, soijaproteiini), joita sitten käytän riisin ja vihannesten lisäkkeenä. Keskellä on ravintohiivahiutaleita, joita käytän mausteena sekä B-vitamiinien lähteenä. Ja sitten taas karkkia. Lakritsi on halpaa ja sitä on melkein joka kaupassa. Sitä käytän enemmän kuin salmiakkia. Tosin kyllä aina sitä syödessäni kuvittelen, että minulla olisi pussillinen ammoniumkloridia (eli salmiakkijauhetta, sitä, mitä ainakin ennen sai Suoemssa apteekista), johon voisin lakritsipatukkaa välillä kastaa.  Alarivissä näkyy Caro-merkkistä kahvinkorviketta, joka on valmistettu paahdetusta viljasta. Sitä olen alkanut käyttää kahvin sijasta. Tosin välillä käytän ihan Nescafe GreenBlend -nimistä "terveyskahvia". Siinä sanovat olevan enemmän antioksidantteja kuin vihreässä teessä. Se on valmistettu paahtamattomista ja paahdetuista kahvipavuista. Itse paikallisista pavuista jauhettua espressoa en ole vähän aikaan käyttänyt, mutta varmasti taas joku päivä tulee sitä hankittua.

Ja sitten vähän jauhoja pannukakkuja, lettuja tai ohuita "rieskoja" varten. Aasiakaupasta niinikään. Atta on intialaistyyppistä vehnäjauhoa. Siihen vähän sekaan maissijauhoa sekä sideaineeksi kikhernejauhoa (besan, gram) niin syntyy koossa pysyvä lättytaikina ihan ilman kananmunaa.

Muistoja Pietarista

1990-luvulla vietin paljon aikaani Venäjällä, erityisesti Pietarissa. Viimeisimmän, ja toistaiseksi viimeisen, Pietarin-matkani tein vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Saavuin muutama päivä ennen joulua ja palasin takaisin tammikuun alussa 2000 työpaikalleni varmistamaan, että paljon puhuttu ja pelätty vuosituhannen vaihteen tietokoneongelma ei ollut aiheuttanut katastrofia. Minä olin niin varma, ettei ollut, että pidin lomani pomoni vastustuksesta huolimatta.  Uuden vuoden vietosta on omat videonsa, mukaan lukien se kun Boris Jeltsin ilmoitti luopuvansa presidenttiydestä. Se loi lisäjännitystä asiaan, etenkin aamulla kun liikkellä oli huhu, että kohta ilmoitetaan tv:ssä jokin suuri uutinen, mutta kukaan ei tiennyt mikä se olisi, ihan neuvostoaikojen tyyliin siis.

Lisää Pietari-videoitani  ja muita on nähtävissä sivullani viddler-palvelussa. Ja Pietarivideoiden muut osat erikseen tässä:Osa 2,Osa 3,Osa 4,Osa 5,Osa 6,Osa 7Osa 8, Osa 9.
Videota on paljon siihen nähden, että niissä toistuvat paljolti samat maisemat. Syynä tietysti se, että en ole kerinnyt muokkaamaan pätkistä kunnon esityksiä  vaan kopoioin ne suoraan nauhoilta koneelle. Kamerana minulla oli tavallinen 8 mm kamera NTSC-koodauksella. Siitä johtuu kuvan alkeellinen laatu.

< Huhtikuu | Koko toukokuu | Kesäkuu >